Rakennetutkimus
- Työskentelevä siperianhusky vastaan show-tyyppi

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Kent Allender ja se on julkaistu ensiksi ISHC:n kirjassa “The Siberian Husky” 1977. Iästään huolimatta artikkeli sisältää lyhyen ja selkeän opastuksen siperianhuskyn rakenteen hienouksiin.
Artikkelin termit “rekikoira” ja ”champ” kuvaavat yleisesti siperianhuskyn eri tyyppien eroavaisuuksia. AKa


Kuten millä tahansa oppiaineella, myöskin opilla koirien anatomiasta ja rakenteesta on aivan oma ammattisanastonsa. Jos et osaa puhua sitä kieltä, olet eksyksissä. Missä esimerkiksi ovat koiran olkapäät? Polvikulmaukset? Mitä tarkoitetaan ylös vedetyllä vatsaviivalla tai kulmauksilla yleensä?
Mikä vaikuttaa liikkeen vapauteen? Vauhtiin?

Mikä on raskas siperianhusky?


Kuten millä tahansa oppiaineella, on myös opilla koirien anatomiasta ja rakenteesta aivan oma ammattisanastonsa. Jos et ymmärrä sitä kieltä, olet eksyksissä. Missä esimerkiksi ovat koiran olkapäät? Polvikulmaukset? Mitä tarkoitetaan ylös vedetyllä vatsaviivalla tai kulmauksilla yleensä?
Mikä vaikuttaa liikkeen vapauteen? Vauhtiin? Mikä on raskas siperianhusky?

Katsotaanpa.
Tällä sivulla on kaksi piirrosta siperianhuskyista, jotka molemmat on tehty todellisten koirien valokuvista, toinen rekikoirasta, toinen “muotovaliosta”. Rekikoira voisi ja juuri sen pitäisikin olla näyttelyvalio, mutta on hyvin todennäköistä, että “champ” ei pysty juoksemaan nopeiden koirien joukossa ympäri korttelia. Miksi?
Tutkikaamme molempia koiria kohta kohdalta niin näemme miksi show-tyyppinen koira ei ole tiivis, vaan raskas ja miksi rekikoira on nopeampi näistä kahdesta. Huomatkaa, että käytämme termiä “show-tyyppi” viitatessamme siihen tyyppiin, joka on usein suosittu show-huskyilla, mieluimmin kuin usein käytettyä “show-laatu”-termiä. Jälkimmäinen termi on väärä nimitys, koska se sisältää muodon erinomaisuuden, mitä nykyinen show-tyyppinen koira ei yksinkertaisesti sisällä.
Aloitukseksi, “champ” on Iyhytselkäinen, paksurintainen, raskasluustoinen ja Iyhytjalkainen. Syy siihen, ettei se näytä tyylikkäältä, on se, ettei se ole sitä. Kuitenkin tarkasteltuna yksinään, ilman kunnollista vertailua sopusuhtaiseen rekikoiraan, “champimme” näyttää hyvältä. Tämä on kuitenkin kokonaan siperianhyskyn perimän upean ja luonnollisen kauneuden ansiota, eikä sillä ole mitään tekemistä “champin” omien, yksilöllisten ansioiden kanssa. Päinvastoin, se on surkea näyte työskentelevästä siperianhuskystä, eikä sen pitäisi kantaa “muotovalio”-arvoa, koska se esittää väärassä valossa sen suurenmoisen toiminnallisen muodon, jolla siperianhusky on ansainnut kadehdittavan maineensa parhaana olemassa olevana puhdasrotuisena rekikoirana.

Tarkastelkaamme nyt yksityiskohtia

Suorituskykyinen ja
hyvärakenteinen siperianhusky

"Show"-tyyppinen siperianhusky

1. Rinta
Et saata uskoa tätä, mutta jos piirrät molempien koirien pään ja etuosan ja asetat piirrokset päällekkäin, huomaat, että ne ovat samanlaiset. “Champ” näyttää suhteettomalta sen vuoksi, ettei sillä ole lainkaan olkapäitä, kuvainnollisesti puhuen, seikka joka selvitetään myöhemmin.
Palatkaamme takaisin itse rintaan, eturinnan pitäisi olla hyvin kehittynyt, mutta sopusuhtaisessa koirassa se näyttää pikemminkin huomaamattomalta. RInta ei saa olla mitätön, mutta ei niin leveäkään, että se pitää koiran etujalat erillään toisistaan kuten bulldogilla. Jos koiran on juostessaan koukattava jalkansa rintansa ympäri, sen sijaan, että se liikuttaisi niitä suoraan edestakaisin, sillä ei tule olemaan vauhtia eikä kestävyyttä.
On mielenkiintoista, että monet nopeiksi rekikoiriksi treenatut siperianhuskyt näyttävät lievästi ”kyyhkysrintaisilta”, mutta ovat tosiasiassa oikein hyvin kehittyneet eturinnastaan. Tämä mielikuva johtuu olkapäiden etuosan rakenteesta ja lihaksistosta.

2. Olkapäät
Oikea olkapäiden rakenne siperianhuskeilla on se mitä AKC:n koirakirja kutsuu “suden olkapääksi” ja hyvästä syystä, sillä minkä tahansa eläimen, joka metsästää peuroja päivittäiselle ruokalistalleen, on täytynyt kehittyä vauhtia varten.
Rekikoiralla olkapää on leveä, jolloin lapaluu ja olkaluu yhtyvät melko edessä ja muodostavat toisiinsa nähden lähes 90 asteen kulman. “Champilla” on suorat olkapäät, joissa on huonot avoimet kulmaukset, jotka maantasoon verrattuna ovat lähes 60 asteen kulmassa, ehkä suuremmassakin. Olkapäiden leveys on myös heikko, ja siitä saa vaikutelman rajoittuneista, ahtaista etuosan liikkeistä.

3. Kyynärpäät
Rekikoiralla kyynärpäät ovat sijoittuneet riittävästi olkapäistä alaspäin, osoittaen olkaluun hyvän pituuden. Monilla nopeilla koirilla kyynärpaät ovat selvästi rintakehän sivukuvan alapuolella, jopa silloin, kun koira on täydessä turkissa. Ei niin kuin “champissa”, jolla kyynärpäät ovat korkealla ja lähellä vartaloa, vaikka huomiot on tehty keskellä kesää. Sen kyynärpää ei näy niin selvästi kuin rekikoiralla. Tämä alhaalla sijaitseva kyynärpää yhdistyneenä itse olkapään leveyteen ja voimakkaisiin kulmauksiin on olennainen seikka, jotta koira voisi saavuttaa sen liikunnan vapauden, joka on ominaista siperianhuskylle. Valitettavasti nämä ominaisuudet puuttuvat show-tyyppisten siperianhuskyjen enemmistöltä.

4. Välikämmen
Välikämmen on kyynärvarrren ja käpälän välinen etujalan osa. Rekikoirilla se on pitkä ja taaksepäin kulmautunut, mikä antaa liikunnalle joustavuutta ja mahdollisuuden pidemmille askelille.
”Champin” välikämmen on hyvin lyhyt ja pysty, ja sen ranne (etupolvi) sijoittuu melkein sen varpaiden yläpuolelle, mikä aiheuttaa hyvin rajoittuneen ja joustamattoman liikunnan.

5. Polvikulmaus
Rekikoira näyttaä jälleen hyvin kulmautuneelta ja sen polvet sijaitsevat matalalla takaosassa.
Reisiluun pituus on ratkaisu oikeisiin takakulmauksiin ja liikkeen vapauteen. Rekikoiralla reisiluu ulottuu melko alas lantiosta liittäen sen sääriluuhun reiden keskikohdan yli, tuoden polven selvästi esille, mikä tarkoittaa pitkää askelta ja vauhtia. Sääriluu on kulmautunut selvästi taaksepäin reidestä, asia minkä yhdistämme nopeaan koiraan. “Champilla” kuten niin monella show-tyyppisellä siperianhuskyllä reisi on hyvin lyhyt ja polvikulma suora, ja sen juoksemiskyky kärsii tästä virheestä.

6. Rintakehä
Tässä osassa sijaitsevat keuhkot eivätkä ne ole ahdettu etujalkojen välissä olevaan rinnan osaan. Tietenkin keuhkot alkavat sieltä, mutta niiden on parasta olla päättymättä sinne tai sinä (ja koirasi) olette todellisissa vaikeuksissa pitkällä matkalla.
Jopa hetkellinen silmäys osoittaa, että rekikoiralla, jolla on pitkä, syvä rintakehä, on paljon enemmän tilaa hengittää kuin show-koiralla, joka on hyvin Iyhyt tuosta kohdasta.

7. Lanne ja vyötärö
Lanteen pituus ja kaltevuus yhdessä vatsaviivan ylöspäin suuntautuvuuden kanssa vaikuttavat osaltaan sopusuhtaisen siperianhyskyn tasapainoisuuteen ja joustavuuteen kokonaisuuden kannalta. Tämän ensiarvoisen tärkeän osan rakenteen ja oikeiden mittasuhteiden ansiota on, että koira voi vetää itsensä kaksinkerroin ja sitten ojentaa koko vartalonsa pitkiin maataviistäviin askeliin.
Paksukylkisempi “champimme” ei näytä kovinkaan notkealta ja nopealta, eikä se sitä olekaan. Sen huonorakenteinen vyötärön ja lanteen seutu on valitettavasti aivan liian tyypillinen monille show-tyyppisilie siperianhuskeille.

8. Lantio
Lantion pituus ja kaltevuus yhdessä hyvän selän pituuden kanssa on potentiaalisen nopeuden tärkein ilmaisija. Useimmat näyttelytuomarit näyttävät kuitenkin pitävän parempana Iyhytselkäisiä siperianhuskyja (luultavasti siksi, että he näkevät juuri sellaisia eniten). Ja jopa silloin kun koira, jolla on oikea selän pituus tulee palkituksi, tuomari usein laiminlyö lantion pituuden ja kaltevuuden. Mainio kohta, josta tunnistaa kokonaisuudessaan sopusuhtaisen ja nopearakenteisen siperianhuskyn.

9. Kaula
Vaikka sitä ei olekaan kuvissa tuotu esille tässä kohdassa (9), rekikoiralla on pitkä kaula tasapainottamassa pitkää vartaloaan. Sana ‘tasapaino’ on tässä yhtä paljon kirjaimellinen kuin kuvainnollinen, koska huippujuoksija siperianhusky, kuten kilpahevonenkin, käyttää voimakasta kaulaansa saavuttaakseen joustavan, tyylikkään liikkeen askeleihinsa.
“Champilla” on paksumpi ja Iyhyempi kaula, kuten useimmilla sen show-tyyppisillä veljilläkin, joista huonoimmat näyttavät melkein siltä, kuin niillä ei olisi kaulaa lainkaan.

No niin, tässä se oli, käsiteltynä kohta kohdalta. Erot saattavat todellakin näyttää pieniltä, mutta jokainen osa vaikuttaa osaltaan suorituksiin valjaissa ja yhdessä nämä rakenteen hienot yksityiskohdat voivat olla ero voittamisen ja häviämisen välillä.
Syy siihen, että show-valiomme on raskas, pikemminkin kuin tiivis, on se, että siltä puuttuvat muodon hienoudet, joista keskustelimme edellä. Sipeianhuskyn ei tarvitse olla korkeuden ylärajoilla ollakseen hyvä työskentelemään valjakossa. Itse asiassa, monet parhaimmista Alaskan kilpakoirista ovat suhteellisen pieniä. Siperianhuskyn ei myöskään tarvitse näyttää lähes malamuutilta, jotta sitä pidettäisiin raskaana. Kaikki riippuu kokonaan mittasuhteista ja tasapainosta, tavasta jolla jalat, rinta, selkä ja kaula yhdistyvät jokaisessa yksittäisessä koirassa.
Rekikoira on vertailussamme kohtalaisen kiinteä, koska sen korkeus on rotumääritelmän rajoittama ja sen muut vartalon mittasuhteet mukautuvat erinonmaisesti tuohon korkeuteen muodostaen tasapainoisen ja tyylikkään ulkomuodon.
Jos sen jalat ja selkä olisivat liian pitkät ennakolta määriteltyyn korkeuteen, silloin se olisi suhteettoman pitkä tai kookas ja luokiteltaisiin ilmavaksi samalla tavalla kuin suhteettoman Iyhyt ja heikkokulmauksinen “champ’’ luokitellaan raskaaksi. Jälleen kaikki johtuu mittasuhteista ja sopusuhtaisesta anatomiasta.
Ei ole olemassa mitään ehdottoman tiukkoja, kiinteitä saäntöjä tai erityisiä mittoja, jotka voisivat opastaa meitä valitsemaan sopusuhtaisia siperianhuskeja. Silmiemme täytyy suorittaa arvostelu. Kuitenkin tulkitaksemme oikein sen mitä silmämme näkevät, meidän täytyy olla tietoisia rakenteellisista anatomian yksityiskohdista, jotka vaikuttavat oikeaan muotoon rodussamme.

Tämä vertailu on yritys esittää ja selvittää näitä tosiasioita. Jos jokin edellä kerrotusta on teille kasvattajina uutta ja hämmästyttävää, voi teille olla järkytys, että näyttelytuomareilla, jotka eivät useinkaan ole siperianhuskyspesialisteja, ei tavallisesti ole hämärintäkään aavistusta siitä, että juuri niitä pitäisi käyttää kriteereinä arvosteltaessa siperianhuskya käyttökoirana. Ja tuomarien tiedot tällä alueella tuskin paranevat, ellemme me kasvattajina ala informoida itseämme ja sitten tuomareita, sekä esimerkillä kasvatustyössämme, että ohjeilla, silloin kun meillä on siihen mahdollisuus.



Tässä vielä selvyydeksi molemmat piirrokset päällekkäin


Legendaarinen Leonhard Seppala johtajakoiransa Bonzon kanssa, Lake Placid 1930.

Muutamia esimerkkikuvia rodun alkuajoilta

1930 Alaska, rodun alkuajan siperianhuskyjä. Kuvassa vasemmalta Tserko - siperiantuonti, Bonzo, Toto, Sneegrift (puolisusi), Smokey of Seppala, tuntematon ja Kreevanka - aito Siperian tuonti,
Huomaa mm. Kreevankan linjakas runko.

Siperianhusky Tanta of Alyeska 1931
Huomaa "racy look", joka oli tyypillinen aikaisille siperianhuskyille ja Alyeska kennelin koirille.

Jokainen voi itse katsella ja mietiskellä miten paljon yhteistä on mm. näillä rodun alkuaikojen "kantakoirilla"
ja nykyajan näyttelylinjaksi eriytyneillä, show-siperianhuskyillä.

Yläkuvassa tsuktsitaiteilija Karlaurigin piirros valjakkoajosta siperianhuskyn syntymäseuduilla
itä-Siperiassa vuodelta 1917. Huomaa mm. koirien sirot, pitkät jalat ja vauhdikas meno. 
Piirros Museoviraston kokoelmista Sakari Pälsin Siperian matkalta.


Sivun kokosi SHS / Anitta Kainulainen
yippee@saunalahti.fi


Jalostusneuvonta | Siperianhusky-seuran index