Siperianhuskyn epävirallinen rinnakkaisrotumääritelmä

Laadittu SEPP-testi -ohjelman yhteydessä
– Roland “Doc” Lombard DrVetMed, Charles Belford, DrVetMed, Rickhard Moulton ja Vincent Buoniello (ulkomuototuomari)

Yleisvaikutelma: Siperianhusky on keskikokoinen käyttökoira, nopeasti ja keveästi liikehtivä, liikkeet vapaat ja joustavat. Sen hyvin tasapainotettu runko, tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuhea häntä viittaavat rodun pohjoiseen alkuperään.
Pää on kaunispiirteinen ja kettumainen, silmien ilme on valpas ja ystävällinen. Sen luonteenomainen liikunta on väsymätöntä ja lähes vaivatonta, kun se juoksee vapaana tai löysässä taluttimessa, mutta osoittaa suurta voimaa vetäessään. Ravi on kevyttä ja tasaista ja melko nopeaa.
Nartut ovat pienempiä kuin urokset, keskimäärin 5 cm (2 inc) matalampia ja noin 4,5 kg (10 lbs) keveämpiä, mutta rungon pituus voi olla suurempi kuin uroksen.
Siperianhuskyjen rakenne vaihtelee suhteellisen tiiviistä (compact, muttei koskaan tanakka; cobby) melko linjakkaisiin (rangy). Kaikissa rakennetyypeissä luuston täytyy olla keskivahva, selän voimakas eikä koskaan notkon liiasta pituudesta.

Luonne: Ystävällinen, lempeä, mutta myös valpas ja lähtövalmis. Vahtimistaipumus puuttuu eikä koira ole liiaksi epäluuloinen vieraita kohtaan tai tappelunhaluinen. Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja innokkaan käyttökoiran.

Pää: Kallo on keskikokoinen ja suhteessa runkoon, päälaki hieman pyöristynyt. Kallo kapenee vähitellen leveimmästä kohdasta silmiä kohden.
Kuono on keskipitkä, etäisyys kuonon kärjestä otsapenkereeseen on sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn.
Otsapenger on selvä ja kuononselkä suora otsapenkereestä kuonon kärkeen. Kuono on keskileveä kaveten vähitellen kirsua kohti. Kuonon kärki ei ole terävä eikä neliömäinen.
Huulet hyvin pigmentoituneet ja tiiviit.
Kirsu on musta harmailla, ruskeansävyisillä ja mustilla koirilla, maksanvärinen kuparinvärisillä koirilla.
”Lumikirsu” vaaleanpunaisin merkein on sallittu.
Virheet: Pää liian kömpelö tai raskas, kuono-osa massava (kuin alaskanmalamuutilla), kallo liian leveä korvien välistä, kuonon suippous, raskaus, liian huomaamaton otsapenger, muu kuin leikkaava purenta.

Korvat keskikokoiset, pystyt, lähellä toisiaan ja korkealle kiinnittyneet, runsaskarvaiset sisäpuolelta. Takaa hieman kaareutuvat. Korvat ovat noin kolmanneksen leveyttään korkeammat ja lievästi pyöristyneet kärjistä. Koiran ollessa tarkaavainen korvat asettuvat lähes rinnakkain päälaelle.
Virheet: Korvat suhteessa päähän liian suuret, haja-asentoiset, matalalle kiinnittyneet. Korvat, jotka eivät ole tanakasti pystyssä, liian teräväkärkiset tai liian lyhyet (kuten alaskanmalamuutilla).

Silmät mantelinmuotoiset, kohtalaisen kaukana toisistaan ja hieman vinoasentoiset. Ilme valpas, mutta ystävällinen, tarkkaavainen, jopa ilkikurinen. Silmät voivat olla väriltään ruskeat tai siniset, keskenään eriväriset tai sekaväriset silmät sallittu.

Purenta: Leikkaava purenta

Kaula keskipitkä ja kaartuva, koiran seistessä ylväästi ylhäällä kannettu. Koiran ravatessa kaula ojentuu eteen siten, että pään asento on hieman edempänä.
Virheet: Liian lyhyt ja paksu tai liian pitkä kaula. Liikkeessä liian pysty kaula, joka on seurausta pystystä lavasta, aiheuttaa koiralle ravin, jossa koiran pää on ylhäällä ja mikä lyhentää askelta.

Eturaajat: Lavan tulisi olla noin 30-40° kulmassa – ihanteen ollessa 35°. Lavan tulisi kiertyä liikkeessä edestakaisin niinkin paljon kuin 15°. Lapaluun, olkavarren, lantion ja reisiluun tulisi olla yhtä pitkät. Lapojen välin sä´än kohdalla tulisi olla 5 cm (2 inc).
Olkavarsi taipuu hieman taakse olkanivelestä kyynärpäähän eikä se ole koskaan kohtisuorassa maahan nähden. Kiinteät ja hyvin kehittyneet lihakset ja jänteet kiinnittävät lavat tiiviisti rintakehään.
Edestä katsottuna seisovan koiran raajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan, yhdensuuntaiset ja suorat, kyynärpäät tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
Koiran seistessä tassut kääntyvät lievästi ulospäin (toe-out) noin 10° kulmassa – tämä on hyvin tärkeää, sillä kun koira liikkuu, sen raajat siirtyvät lähemmäksi toisiaan tasapainopistettä kohti, jolloin kaksi keskimmäistä varvasta ottavat painon vastaan ja pienempiä varpaita käytetään ainoastaan tasapainotettaessa liikettä. Tassut, jotka ovat seistessä suoraan eteenpäin taipuvat siten, että liikkeen voima kohdistuu yhdelle keskivarpaalle ja pikkuvarpaalle, jolloin liikunta on vähemmän tehokas.
Sivusta katsottuna välikämmenet ovat hieman viistot noin 10-15 asteen kulmassa,
rannenivelet voimakkaat ja joustavat. Luusto on luja, ei koskaan raskas (kuten malamuutilla).
Raajan pituus kyynärpäästä maahan on hieman suurempi kuin kyynärpäästä säkään.
Virheet: Pystyt tai löysästi kiinnittyneet lavat. Heikot ranteet, liian raskas tai liian keveä luusto. Liian kapea tai leveä rintakehä. Ulkonevat kyynärpäät, tassut seistessä suoraan eteenpäin osoittavat (ei ulospäin kääntymää (no toe-out)).

Runko: Rintakehä on syvä ja vahva, muttei liian leveä. Syvin kohta on juuri kyynärpäiden takana ja hieman niiden yläpuolella. Kylkiluut kaareutuvat hyvin selkärangasta lähtien, mutta kaarevuus vähenee kyljissä mahdollistaen vapaat liikkeet.
Selkä on vahva ja lievästi laskeva säästä ristiin. Rintakehän takana on lievä kaarevuus (wheelback), joka sijoittuu lanteen ensimmäisen kolmanneksen kohdalle. Selänpituus rintalastan kärjestä istuinluuhun on noin 10-15 % suurempi kuin säkäkorkeus. Selkä ei saa olla tanakka eikä notko liiasta pituudesta.
Lanne on kiinteä ja hoikka, rintakehää kapeampi. Vatsaviiva selvästi kohoava. Lantio kallistuu noin 35° kulmassa selkälinjasta. Lantion oikea kaltevuuskulma on välttämätön, koska raajan kautta tulevan voiman on siirryttävä eri luiden kautta selkärankaan mahdollisimman suoraviivaisesti. Lantiokulman tulisi olla 30-35° ollakseen mahdollisimman tehokas.
Virheet: Liian leveä, tynnyrimäinen, liian syvä, liian litteä tai heikko rintakehä. Heikko, notko tai köyry selkä, tanakka (cobby) runko, tasainen risti.

Takaraajat: Takaa katsottuna koiran seistessä takaraajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset. Reisi lihaksikas ja voimakas. Polvet hyvin kulmautuneet ja kinnerkulma selvä, kintereet tasapainossa muun raajan kanssa. Mahdolliset kannukset poistettava.
Virheet: Suorat polvikulmat, pihtikinttuisuus, takaosa liian kapea tai liian leveä. Sirppikintereet.

Käpälät soikeat, mutta eivät pitkät, varpaat hyvin kaareutuvat, keskikokoiset, tiiviit. Varpaanvälit tuuheakarvaiset. Päkiät sitkeät ja paksut. Päkiöiden väri paremmuusjärjestyksessä: kellertävät (lemon pads), mustat, kirjavat (musta ja kellertävä), oranssinpunaiset (vaaleanpunaiset ei toivottavat).
Virheet: Pehmeät, latuskat tai haravarpaat, käpälät liian suuret ja kömpelöt tai liian pienet ja hennot, ohuet tai vaaleanpunaiset päkiät.

Häntä on tuuhean ketunhännän muotoinen. Hännän kiinnityskohta on aivan selkälinjan tason alapuolella. Tarkkaavaisen koiran hännän asento on tavallisesti selän päällä kauniilla sirpin muotoisella kaarella. Koholla oleva häntä ei kierry rungon kummallekaan puolelle eikä makaa litteästi selkää vasten. Tiukka tai selän päälle litteästi asettuva häntä viittaa ristin ja lantion väärään asentoon. Koiran työskennellessä tai ollessa levossa häntä tavallisesti riippuu.
Karvoitus hännässä keskipituista ja keskimäärin samanpituista ylä-, ala- ja sivuilta, jolloin se muistuttaa pyöreää harjaa.
Virheet: Selkää myötäilevä, tiukasti kiertynyt, liian liehuvakarvainen, liian alas tai liian ylös kiinnittynyt häntä.

Liikkeet: Luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Tehokkain liikuntamuoto on “hölkkä” (lope) tai laukka (gallop). Koira liikkuu nopeasti ja keveästi. Näyttelykehässä se tulisi esittää talutin löysänä, kohtalaisen nopeassa ravissa, jolloin näkyy eturaajojen hyvä, pitkä askel ja takaraajojen hyvä työntö.
Edestä katsottuna koiran kävellessä käpälät eivät astu samalle linjalle, mutta nopeuden lisääntyessä käpälät vähitellen siirtyvät lähemmäs toisiaan kunnes päkiät laskeutuvat rungon pituusakselin alla olevalle linjalle. Kun käpälien jäljet yhtyvät, etu- ja takaraajat liikkuvat suoraan eteenpäin eivätkä kyynärpäät tai polvet käänny sisään tai ulos. Kumpikin takaraaja astuu samaan kohtaan kuin samanpuoleinen eturaaja. Koiran liikkuessa selkälinja pysyy kiinteänä ja tasaisena.
Virheet: Lyhyet, hypähtelevät, epävakaat askeleet. Kömpelöt tai keinuvat liikkeet. Ristiinastunta, vinot liikkeet.

Karvapeite: Kaksinkertainen ja keskipitkä: Koira vaikuttaa tiheäturkkiselta, mutta karvapeite ei koskaan ole niin pitkä, että selvät ääriviivat häviäisivät. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää sekä tarpeeksi pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suoraa ja melko rungonmyötäistä, ei koskaan karheaa eikä ulospäin törröttävää.
On huomattavaa, että pohjavillan puuttuminen karvanlähtöaikana on normaalia. Siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi on sallittua trimmata viiksiä, varpaiden välejä ja käpälien ympäriltä. Turkin trimmaaminen muista kohdista ei ole sallittua ja siitä pitäisi ankarasti rangaista.
Virheet: Pitkä tai pörrökarvaisuus. Silkkimäinen tai karhea turkinlaatu. Turkin trimmaaminen muualta kuin edellä mainituista kohdista on kielletty.

Väri: Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen on sallittuja. Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, mukaan luettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa.

Koko: Urokset 53-60 cm (21-23,5’’), nartut 51-56 cm (20-22‘’).
Hylkäävä virhe: urokset yli 60 cm ja nartut yli 56 cm.

Paino: Urokset 18-25 kg (45-60 lbs), nartut 16-20,5 kg (35-45 lbs).
Paino on suhteessa koiran koko olemukseen ja kokoon. Yllämainitut mitat ovat korkeuden ja painon ylä- ja alarajat, eikä kumpaakaan äärimmäisyyttä tulisi asettaa etusijalle. Ylipainoisuudesta tulisi rangaista.

Yhteenveto: Tärkeimmät rotuominaisuudet ovat keskikoko ja kohtuullinen luusto, tasapainoiset mittasuhteet, vapaat ja vaivattomat liikkeet, oikeanlaatuinen turkki, miellyttävä pää ja korvat, oikeanmallinen häntä sekä hyvä luonne. Raskasluustoisuudesta, liikalihavuudesta, ahtaasta tai kömpelöstä liikunnasta, pitkä- tai pörröturkkisuudesta pitäisi rangaista.
Siperianhusky ei koskaan vaikuta niin raskaalta ja rotevalta, että se toisi mieleen kuormajuhdan. Molemmat sukupuolet antavat erittäin kestävän koiran vaikutelman. Mainittujen virheiden lisäksi, myös muissa roduissa esiintyvät ilmeiset rakennevirheet, ovat yhtä ei toivottuja, vaikka niitä ei tässä ole erikseen mainittu.
Karvapeite: Kaksinkertainen ja keskipitkä: Koira vaikuttaa tiheäturkkiselta, mutta karvapeite ei koskaan ole niin pitkä, että selvät ääriviivat häviäisivät. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää sekä tarpeeksi pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suoraa ja melko rungonmyötäistä, ei koskaan karheaa eikä ulospäin törröttävää. On huomattavaa, että pohjavillan puuttuminen karvanlähtöaikana on normaalia. Siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi on sallittua trimmata viiksiä, varpaiden välejä ja käpälien ympäriltä. Turkin trimmaaminen muista kohdista ei ole sallittua ja siitä pitäisi ankarasti rangaista.Virheet: Pitkä tai pörrökarvaisuus. Silkkimäinen tai karhea turkinlaatu. Turkin trimmaaminen muualta kuin edellä mainituista kohdista on kielletty.
Väri: Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen on sallittuja. Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, mukaan luettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa.
Koko: urokset 53-60 cm (21-23,5’’), nartut 51-56 cm (20-22‘’). Hylkäävä virhe: urokset yli 60 cm ja nartut yli 56 cm.
Paino: urokset 18-25 kg (45-60 lbs), nartut 16-20,5 kg (35-45 lbs). Paino on suhteessa koiran koko olemukseen ja kokoon. Yllämainitut mitat ovat korkeuden ja painon ylä- ja alarajat, eikä kumpaakaan äärimmäisyyttä tulisi asettaa etusijalle. Ylipainoisuudesta tulisi rangaista.
Yhteenveto: Tärkeimmät rotuominaisuudet ovat keskikoko ja kohtuullinen luusto, tasapainoiset mittasuhteet, vapaat ja vaivattomat liikkeet, oikeanlaatuinen turkki, miellyttävä pää ja korvat, oikeanmallinen häntä sekä hyvä luonne. Raskasluustoisuudesta, liikalihavuudesta, ahtaasta tai kömpelöstä liikunnasta, pitkä- tai pörröturkkisuudesta pitäisi rangaista. Siperianhusky ei koskaan vaikuta niin raskaalta ja rotevalta, että se toisi mieleen kuormajuhdan. Molemmat sukupuolet antavat erittäin kestävän koiran vaikutelman. Mainittujen virheiden lisäksi, myös muissa roduissa esiintyvät ilmeiset rakennevirheet, ovat yhtä ei toivottuja, vaikka niitä ei tässä ole erikseen mainittu.