Rotumääritelmän selitykset

Siperianhuskyn rotumääritelmän selitykset

Rotumääritelmän selitykset

Lähteinä mm.
– SEPP-testi aineisto
– Lorna Demidoff (Monadnock-kennel)
– Historialliset lähteet: Bogoras, Jochelson ym.

Yleisvaikutelma:
Pyrkimys keskikokoon, joustavaan liikuntaan, nopeuden, kestävyyden ja voiman tasapainoon sekä molempien sukupuolien kyvykkyyteen toimia rekikoirina, osoittaa että koiran alkuperäinen tehtävä oli kyetä sisukkaasti vetämään keveää (= noin puolet koiran omasta painosta) kuormaa aina liki 160 km/pvä. Sitä ei siten ole tarkoitettu vain pikamatkalle tai raskaan kuorman vetoon. Mikä tahansa rakenteen jykevyys yhtälailla kuin ylijalous olisi täten rajoite kestävyyden, nopeuden ja voiman tasapainolle.
Kaikissa rakennetyypeissä luuston täytyy olla keskivahva ja suhteessa koiran kokoon.
Luonne on erittäin tärkeä osa-alue siperianhuskylla. Aggressiivinen koira ei ole ryhmään eikä valjakkotyöskentelyyn soveltuva. Koska siperianhusky on rekikoira, pitäisi pieninkin oire tappelunhalun tai hyökkäävyyden suuntaan tuomita mitä ankarimmin. On väitetty, että tsuktsien koirat olivat tappeluiden välttämiseksi usein kastroituja mutta tulkinta on väärä. Kastroitu koira, jolla on alentunut aineenvaihdunta tarvitsee vähemmän ruokaa. Kastroiminen myös varmisti, että vain luonteeltaan parhaat, usein johtajakoirat saivat jatkaa sukua.
Koiraa tulisi voida vaikeuksitta siirtää valjakosta toiseen.

Pää: Usein väitetään, että pään jalostaminen on vain estetiikkaa eikä sillä ole mitään tekemistä rodun käytön kannalta. On kuitenkin osoitettu, että hyvin kehittynyt otsapenger ja pitkähkö kuono antavat nenäonteloille erittäin suuren tilan, jolloin sisäänhengitetty kylmä ilma lämpiää tarpeeksi ja suojaa täten arkoja silmien ja aivojen rakenteita, samalla se toimii tehokkaana jäähdyttimenä koiran työskennellessä. Kyky työskennellä suu suljettuna estää osaltaan keuhkoja saamasta kylmää.
Mantelinmuotoiset silmät ovat useimmilla villeillä koiraeläimillä ja ne ovat myöskin parhaiten suojatut vammoilta ja viimalta.
Voidaan myös osoittaa, että keskikokoinen, pysty ja hieman pyöristynyt korvan malli on vähemmän altis kylmälle, kuin suuri tai luppakorva.
Leikkaava purenta on normaali koiraeläimen purenta.
Voidaankin todeta, että vain silmien lievä vinoasentoisuus ja korvien korkea-asento, ovat ainoat esteettisyyteen viittaavat asiat. Koska suurimmalla osalla ensimmäisistä Siperiantuonneista kuitenkin oli nämä piirteet, voidaan niitä pitää erittäin perusteltavina. Nämä piirteet erottavat siperianhuskyn “serkuistaan” alaskanmalamuutista, samojedinkoirasta ja grönlanninkoirasta.
Siperianhuskyn ilme on valpas, ystävällinen jopa ilkikurinen. Raskas syvä pää voi olla vaikuttava ja kevyt elegantti mutta kummankaan ilme on tuskin ilkikurinen.

Raajat: Raajojen pituuden ollessa hieman yli puolet koiran säkäkorkeudesta (55 %) ja kyynärpään sijoittuessa hieman yli puolenvälin viittataan jälleen optimaaliseen nopeuden, voiman ja kestävyyden tasapainoon. Mikään ei ole parempi indikaattori kuin lavan asento. Lavan tulisi olla noin 30-40° kulmassa. Taakseasettunut viistolapa on joustavin liikkeessä. Suora lapa ja olkavarsi ovat kovasti energiaa kuluttavia.
Sivusta katsottuna välikämmenet ovat hieman viistot, noin 10-15° kulmassa. Joustavat rannenivelet ja välikämmenet estävät tehokkaasti vammautumista kovalla uralla ja ovat tärkeät myös liikkeen keveydelle ja sulavuudelle.
Usein koira, jolla on hyvä etuosa kääntää seistessään tassuja hieman ulospäin (n.10°), jolloin vauhdin lisääntyessä liikkeen aiheuttama rasitus kohdistuu kahdelle keskimmäiselle varpaalle. Itse asiassa koirat, joilla on tassut seistessä aivan suoraan eteenpäin, pyrkivät kääntämään ne vauhdissa sisäänpäin (toe-in).
Anturoiden sitkeys ja paksuus estävät tehokkaasti vammautumisia.
Takaosallaan koira kehittää voimaa. Nopeimmilla eläimillä on korkea kinner kun taas matala kinner tarvitsee vähemmän energiaa.
Reiden lihaksiston kehittyneisyys ja hyvä kulmautuminen polvissa ja kintereissä viittaavat voimaan ja voiman siirtoon.

Rintakehä: Kestävyyttä vaadittaessa on rintakehän tilavuus erittäin tärkeää mutta leveys ei saa olla jalkojen välissä (liika leveys viittaa tynnyrimäiseen tai liian leveään rintakehään, joka estää eturaajojen vapaata liikettä). Tila elintärkeille elimille saadaan rintakehän pituudesta ja syvyydestä, ei leveydestä. Pitkä rintakehä aiheuttaa suhteessa lyhyehkön lanneosan, mutta lanteen liika lyhyys taas liikkeiden jäykkyyttä. Hieman pitempi lanneosa on siis parempi kuin hieman liian lyhyt.

Runko: “Selkä suora ja vahva, selkälinja suora” on vaikutelma, joka tulee saada kun koira liikkuu, jolloin selkälinja pysyy tasaisena ja kiinteänä. Itse asiassa selkäranka kaartuu hieman ennen lannetta, jolloin säkä on hieman korkeammalla kuin lantio. Lievä kaarevuus, joka sijoittuu lantion ensimmäisen kolmanneksen kohdalle (wheelback) on selkärangan voimalle ja kestävyydelle välttämätön. Noin 30-35° kulma vastaa lähinnä voiman, nopeuden ja kestävyyden vaatimuksia.

Häntä: Usein sanotaan ettei koira juokse hännällään, mutta kun lantion asento vaikuttaa suuresti hännän kiinnitykseen ja lantion asennolla on suuri vaikutus koiran liikkeisiin, ei häntääkään voi pitää turhana. Oikein asettunut häntä viittaa lantion oikeaan asentoon ja koiralla, jolla on hyvät liikkeet on useimmiten myös hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Usein koholla oleva häntä liittyy myös koiran mielialaan, tarkkaavainen koira pitää häntäänsä koholla, kun taas liikkeessä häntä tavallisesti myötäilee tasapainottaen askellusta. Koira, joka työskennellessään pitää häntää koholla, ei todennäköisesti tee kovastikaan töitä.
Karvoituksen pituus taas viittaa oikeaan turkinlaatuun. Pitkät karvajouhet kesäturkkisella koiralla viittaavat liian pitkään turkinlaatuun.

Liikkeet: Kaikki viittaa jälleen voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapainoon ja pieneen energian kulutukseen. Etu- ja takaosien kulmauksien tasapaino on avain väsymättömään ja kestävään liikuntaan. Oikein kulmautunut koira pyrkii saavuttamaan liikkeen tasapainon ja tehokkuuden siirtämällä raajansa rungon pituusakselille. Virheellinen kulmautuminen, tasapainottomuus ja ylipainoisuus aiheuttavat tehottomat ja energiaa kuluttavat liikkeet. On muistettava, että rotumääritelmän mukaan voiman, nopeuden ja kestävyyden tasa-painoa ilmentää koira, joka on “nopeasti ja keveästi liikehtivä” ja “jonka liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta”. Kommentti “tuo koira kykenee vetämään rekeä!” lausutaan ihan liian usein koirasta, joka on raskasluustoinen ja suurilihaksinen ja joka vain liikkuessaankin näyttää vetävän 90 kg:n kuormaa.

Karvapeite: Siperianhuskyn turkki on ainutlaatuinen arktisten rotujen joukossa. Sekä alaskanmalamuutilla että samojedilla on pitempi ja pörröisempi turkki. Ero johtuu pääasiassa alkuperäisten koirakantojen elinalueiden sääoloista. Pitkään ja tuuheaan turkkiin muodostuvat lumi- ja jääkokkareet olivat vaara hengissä pysymiselle ankarissa tuiskuisissa sääolosuhteissa. Koillis-Aasian koirien turkit olivat täten kehittyneet ihonmyötäisiksi ja hieman rasvaisiksi vastustamaan jään muodostumista. Pientä variaatiota turkin pituudessa on rodun eri yksilöillä, kuitenkin siten etteivät koiran sulavat linjat hämärry ja turkinlaatu on oikea. Varsinkin uroksilla on usein kaulan ja säkän seudulla tuuhea “kaulus” talviturkissa.

Värit: Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Siperianhuskylla on aina esiintynyt epäsymmetrisiä kuviointeja eivätkä ne ole virheellisiä. Ihmissilmää tuntuu kuitenkin – ikävä kyllä – miellyttävän enemmän symmetria kuin epäsymmetria. Värillä ei ole mitään merkitystä siperianhuskylle ja on sen ominaisuuksista tärkeysjärjestyksessä viimeisellä sijalla, muut koiran ominaisuudet täytyy aina asettaa arvoasteikossa etusijalle.

Koko: on siperianhuskylla keskeinen ominaisuus rakenteen toimivuudelle. Määritelmää pienemmältä koiralta puuttuisi tarvittavaa voimaa kun taas suuremmalta puuttuisi kestävyyttä ja nopeutta. Koon variaatiot täytyy sallia, mutta kumpaakaan ääripäätä ei saa asettaa toista paremmaksi, sillä pyrkimys keskikokoon tulisi olla ohjenuorana.
Siperianhusky on kokoonsa nähden suhteellisen kevyt koira ja tästä koon ja painon suhteen ansiosta se on säästynyt monilta saman korkuisten, mutta painavampien koirien luusto- ja nivelsairauksilta. Siperianhuskyn luusto on koiran kokoon nähden huomattavasti kevyempi kuin alaskanmalamuutin. Suhteessa koiran kokoon siperianhuskyn luustoa voidaan verrata collien tai dobermannin luustoon.